huomaan, että kaikki kirjoitukseni harhailevat jossain, etten saa niitä esille.

kirjoitin pitkälle Aaro Hellaakosken runoa, kunnes  hävisi johonkin.

En enää toista sitä ei ole sellainen olo. Paitsi aivan lopusta, koska se tuntuu vastaavan tunteitani juuri nyt:

"Jumala, Henki, en lie ainoa, jolla  vaikeaa on Sinun ahjossasi olla, paahtua niinkuin lietsottava rauta, taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi, tulla hetki hetkellä köyhemmäksi.....

Jumala, Henki, Henki ahjosi kuumuudessa uupunut olen ja pihties puristimessa Sinä et väsy, et putoa uskostas, että ole nostava moukarin alta työn, joka näyttää valmiimmalta kuin tämä, joka nyt kipunoi sormissas."