huomaan, että kaikki kirjoitukseni harhailevat jossain, etten saa niitä esille.

kirjoitin pitkälle Aaro Hellaakosken runoa, kunnes  hävisi johonkin.

En enää toista sitä ei ole sellainen olo. Paitsi aivan lopusta, koska se tuntuu vastaavan tunteitani juuri nyt:

"Jumala, Henki, en lie ainoa, jolla  vaikeaa on Sinun ahjossasi olla, paahtua niinkuin lietsottava rauta, taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi, tulla hetki hetkellä köyhemmäksi.....

Jumala, Henki, Henki ahjosi kuumuudessa uupunut olen ja pihties puristimessa Sinä et väsy, et putoa uskostas, että ole nostava moukarin alta työn, joka näyttää valmiimmalta kuin tämä, joka nyt kipunoi sormissas."

Miten paljon selvittämätön asia voikaan painaa. Ennakoiminen toisten reaktioista  kuluttaa paljon enemmän, kuin asian esille ottaminen.Lykkäsin selvitettävää asiaa päivällä ja tuntuu kuin olisin tehnyt viikon täysiä työpäiviä. Yritin korjata jälkiäni ja sain vain melkoista sotkua aikaan, eli selvittämistä ei onneksi voinut paeta.

Eli psalmin sanoin "Kun minä siitä vaikenin riutuivat minun luuni."  Jälleen kerran Raamatun totuus oli suurta viisautta. Valitettavasti sitä ei aina muista.

Tänään tuntuu taas olevan töitä enemmän kuin ehdin tehdä. Kasvimaa on nyt melkein käännetty, mutta se täytynee viedä loppuun . Biltemanit tarvitsisi jakaa, siihen menee noin kaksi tuntia. Turussa pitäisi toimittaa asioita. Kuivatut vihannekset  odottavat taltioimista ja eiliset ylös nostetut pitäisi ryöpätä  ja joko pakastaa tai kuivata. Pyykki odottaa viikkausta sunnuntaiksi olisi kiva saada edes jonkinlainen järjestys huoneeseen. Parasta aloittaa, mutta ensin katson Raamatunluku kappaleeni.

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä  Sinä olet minun kanssani" lainaus on psalmista 23. Tällä hetkellä tekee mieli kapinoida Jobin tavoin, etten ole ansainnut ihan tällaista kohtaloa. Mitä tarkoitan jääköön sanomatta, mutta alkaa tuntua, etten jaksa. Paavali kirjoittaa "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon."fil.4:6

sekä "Niinkuin teillä onrunsain mitoin kaikkea,uskoa, puhetaitoa, tietoa..." 2kor.8:7  Minä uskon, minä tarvitsisin   Kunpa Jumala kuulisi. Kunpa saisin selvitetyksi erään asian.

TUNTUU KUIN OLISIN YKSIN JA AVUTON. ONNEKSI "HERRA ON MINUN PAIMENENI"  ps23